Hyperpaikallinen olut – erimakuista kuin globaali käsityöolut?

Paikallisuus on uusi musta, ainakin oluessa. Tätä viestiä on kuultu maailmalta jo joitakin vuosia. Mitä kaikkea paikallinen olut oikeastaan on ja mitä siltä pitäisi odottaa?

Mikä on sinua lähinnä oleva panimo ja mitä sen oluet merkitsevät sinulle?

Monet muistavat vielä noin 25 vuoden takaisen ajan, jolloin pääkaupungissa oli vain Keravalle muuttoa suunnitteleva Sinebrychoffin iso tuotantolaitos. Tamperelaisille maantieteellisesti lähin oli saman firman panimo Porissa ja turkulaisille Hartwallin Kaarinan laitokset. Tai no, Lammin Sahti taisi olla Tampereelta kyllä Poria lähempänä, mutta eri maakunnassa sekin.

Tuosta aallonpohjasta, jolloin aktiiviset kotimaiset panimoyritykset laskettiin yhden käden sormilla, on tultu nykytilanteeseen, jossa panimoita on suurin piirtein 70–80 kappaletta. Varsinkin isoissa kaupungeissa, joihin nykyinen pienpanimobuumi epäilemättä keskittyy, alkaa olla jo Suomessakin ihan mielekästä katsoa olutta hyvinkin paikallisten lasien läpi.

Mitä siis on tämä olut, jota minun kaupungissani, kaupunginosassani, kaveripiirissäni tai keittiössäni tehdään? Pitääkö sen olla jotenkin erilaista kuin muiden paikkakuntien, alueiden tai maiden oluet? Vai ovatko täkäläiset oluet osa maailmanlaajuista olutyhteisöä, jolle on tärkeää löytää jotakin tuttua mistä tahansa paikasta kaikilta mantereilta?

Supportyourlocal_Flickr_Scot-Rumery_CC BY SA 2-0-att

Joka kadulla omat perinteet?

Italiassa 1980-luvulla syntyneen slow food -liikkeen ajatteluun kuului slogan, jonka mukaan ”syömällä erilaista ruokaa joka kadulla panemme tehokkaimmin kampoihin fast food -kulttuurille.” Hitaan ruoan ajattelu kehittyi tuolloin vastustamaan McDonaldsin ja muiden globaalien ruokaketjujen tunkeutumista eurooppalaisten ruokaperinteiden kotikentille.

En tiedä, onko edes Italiassa, jossa paikallisten ruokien kulttuuri on Euroopan vahvimpia, ruokaperinne ollut koskaan todella ihan noin paikallista. Slow food -väen ehkä hieman liioiteltu julistus paalutti kyllä äärimmäisen mittatikun paikalliselle ruoka- ja juomakulttuurille. 1980-luvulla tämän tyyppisestä kulttuurista ei käytännössä ollut Pohjois-Euroopassa tietoakaan, mutta nyt 30 vuotta myöhemmin ajatuksilla on alkanut olla jonkinlaista kaikupohjaa.

Jos ei nyt aivan kaduilla, niin ainakin eri maissa ja maakunnissa kaivellaan nyt vanhoja reseptikirjoja ja kolutaan pientareita uusien ruokaideoiden ja raaka-aineiden perässä. Uutta pohjoismaista keittiötä ovat olleet visioimassa niin kokit kuin virkamiehetkin, ja ideat näkyvät varsinkin pääkaupunkien innovatiivisten ravintoloiden mauissa ja raaka-ainevalikoimissa. On koivunmahlaa, vihreitä mansikoita, lunnin munia ja ternimaitoa.

Pohjolan maku on hapan suppilovahverosahti

Mitä paikallisuus merkitsee, kun puhutaan oluesta? Oluen paikallisuutta on ehkä useampaakin lajia. Selkeimmin olut on tietysti paikallista silloin, kun se on valmistettu lähellä kuluttajaa, eli maantieteellinen etäisyys panimon ja oluen juojan välillä on minimissään.

Tästäkin paikallisemmaksi pääsee siten, että samainen panimo hankkii vielä raaka-aineensa omalta tuotantopaikkakunnaltaan tai mahdollisimman läheltä sitä. Usein ei ole itsestäänselvyys, että tällainen olisi edes teoriassa todennäköistä, kun esimerkiksi humalaa ei kasvateta isommassa mittakaavassa kaikissa olutmaissa.

Kolmas, vaikeammin määriteltävä paikallisen ulottuvuus on uskollisuus kotiseudun olutperinteille. Tästä on monia ilmiselviä esimerkkejä kuten Brysselin lambicit tai Bambergin savuoluet. Nämä tavat tehdä olutta ovat ehkä nykyaikana levinneet ympäri maapalloa, mutta niillä on enemmän tai vähemmän paikkaan sidottu menneisyys. Paikallisperinteestä nousevat ne ominaisuudet, joita näiden oluttyyppien odotetaan osoittavan.

Kansainvälisessä olutkeskustelussa on puhuttu viime aikoina suhteellisen paljonkin oluen paikallisuudesta, joka myös markkinatutkimuksissa on nostettu keskeiseksi trendiksi. Useimmiten paikallisuus varmasti mielletään nykyään etäisyyksien kautta – joko kuluttajan ja panimon tai panimon ja raaka-ainetuotannon välimatkana. Paikallisen ja pienen kilpailuetuna voi olla henkilökohtainen yhteys, jonka se luo kuluttajaan esimerkiksi sosiaalisen median tai kivijalkakaupan kautta.

Sen lisäksi, että oluenystävien on havaittu suosivan paikallisia panimoita – tai ehkä sen takia – myös niiden talousvaikutuksiin on kiinnitetty huomiota. Yhdysvalloissa kaupungit kilpailevat saadakseen kasvukykyisiä panimoita piristämään talouttaan. Erään laskelman mukaan San Diegon alueen poikkeuksellisen aktiivinen pienpanimokenttä tuo yksistään North Countyn piirikuntaan lähes 300 miljoonan dollarin vuotuiset tulot.

Paikallisuuden rinnalla on alettu puhua jopa hyperpaikallisuudesta. New Yorkin katoilla viljellään humalaa kaupungin panimoiden oluihin. Farmipanimot, joita Euroopassa on jonkinmoinen joukko, ovat yleistyneet myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja pisimmälle vietynä kyse on siitä, että samalla maatilalla paitsi viljellään olutviljat ja humalat myös hoidetaan mallastus ja pannaan vielä kaupan päälle olut.

Meilläpäin uusi pohjoismainen ruoka on saamassa rinnalleen uuden pohjoismaisen oluen, ny nordisk øl. Tällöin puhutaan taas lähituotannon ohella oluen paikallisesta identiteetistä, tyylistä ja mauista. ”Meillä on vielä vähän oluita jotka tuoksuvat, maistuvat ja näyttävät selkeästi suomalaiselta tai pohjoismaiselta”, kirjoittaa aiheen kotimainen asiantuntija Mika Laitinen. Tanskasta lähtöisin oleva NNØ-verkosto haluaa kehittää paikallisten viljalajien, hiivojen ja maustekasvien hyödyntämistä pohjoismaisissa oluissa.

poroTutustuin tällä viikolla virolais-suomalaisena yhteistyönä syntyneeseen Poro-olueen, jonka taustalla ovat helsinkiläinen Humalove ja Tallinnan seudulla toimiva Õllenaut. Humalan virkaa tässä oluessa toimittaa kaksi eri jäkälälajiketta, ja tyylilajina on sahdin tyyppinen maalaisolut. En tiedä, miltä jäkälä itsessään maistuu, mutta todennäköisesti sen ansiosta oluessa on metsäsienimäinen maku. Torvisientä tai suppilovahveroa muistuttavat vivahteet tekevät juomasta tietysti todella metsäisen ja pohjoismaisen oloista. Maku oli myös selvästi hapan ja ilmeisesti sellaiseksi tarkoitettukin.

Hyperpaikallisuutta Helsingin itäisessä kantakaupungissa

Noin kilometrin säteellä kotoani on tiettävästi ainakin kolme panimoa, varmastikin enemmän kuin useimmilla suomalaisilla. Stadin Panimo Suvilahdessa on jo vakiintunut pitkän linjan toimija. Vallilan Panimo on viimeksi kuluneen vuoden aikana raivannut itselleen tilaa kaupalliselta panimokentältä: se on saanut oluitaan jo esimerkiksi Citymarketin hyllyihin. Kurvin Panimolla näyttää olevan toinen jalka vielä kotiolutkuvioissa.

paikallinen_milaVarmasti esimerkiksi Vallilan Panimoon voisi sopia termi hyperpaikallinen. Panimo on ankkuroitunut Nilsiänkadulle kortteliin, jossa sijaitsi Orionin tehdas ja pääkonttori ennen kuin lääkevalmistaja siirsi komentokeskuksensa 1980-luvulla uuden tehtaansa kylkeen Espoon pellolle. Panimon Facebook-sivulla luvataan laajentaa oluiden saatavuutta nimenomaan Kallion ja Vallilan nurkilla, joten selvästikin Vallilan tavoitteena on olla vallilalainen.

Maistelin Vallilan Kolmannen silmän kyyneleet -olutta, joka viittaa nimensä puolesta rap-artisti Eevil Stöön suuntaan. Olut on etikettinsä mukaan English pale ale, ja mikäs siinä, yleisvaikutelma on kuiva ja terävän humalainen, hyvinkin juotava. Raaka-aineisiin asti Vallilan paikallisuus ei kai ulotu, elleivät sitten Viking Maltin maltaat tule sattumoisin joltain läheiseltä Uudenmaan pellolta. Humalat ainakin tilataan eri puolilta maailmaa.

Kotikulmieni pienpanimo-oluet ovat paikallisia enimmäkseen juuri tuossa etäisyyteen liittyvässä merkityksessä. Ne on täällä tehty ja niitä on saatavana näillä nurkilla. Tyylilajit ovat angloamerikkalaisia. Ehkä Vallilan Kyynelissä on humalan maun tuomaa pientä lääkemäisyyttä, jonka voi hyvällä mielikuvituksella liittää heidän sijaintiinsa entisessä lääketehtaassa. Stadin Panimo on toki tehnyt vuosien mittaan satoja oluita ja niistä muutamat ovat olleet nyökkäyksiä myös suomalaisen makumaailman suuntaan.

Jää nähtäväksi, miten kotimainen pienpanimokenttä tulevina vuosina kehittyy. Paikallisuus on meilläkin ainakin toistaiseksi kasvava ilmiö ja monet oluenystävät saavat kotinurkilleen omat hyperpaikalliset panimonsa.

paikallinen-3kyyneleet (1)Nykyisellään nämä siis tarjoavat enimmäkseen – Mika Laitista jälleen siteeratakseni – ”globaalia ja suhteellisen yhtenäistä” käsityöolutta, useimmin ehkä ipoja ja erilaisia muita pale aleja. Niitä varmaan olutväen suuri enemmistö juuri nyt toivookin. Ja toki poikkeuksiakin on. Mutta tuleeko esimerkiksi uudesta skandinaavisesta oluesta pohjoisine makuineen niin trendikästä, että se leviää isossa mittakaavassa kulinarististen tiennäyttäjien visioista myös tänne kotikaduillemme?

Kun panimoiden määrä kasvaa päätä huimaavaa vauhtia, markkinoilla voi alkaa ennen pitkää olla ahdasta. Ainakin Atlantin takana on puhuttu jo jonkin aikaa, että edessä on selviytymistaistelu. Bisnes on tietenkin bisnestä, ja isot ja vahvat panimot käyvät varmasti omat perinteiset kamppailunsa elintilasta vielä isompien ja vahvempien kanssa.

Oluenystävät kohdistavat sen sijaan toiveikkaat katseensa kaikkein pienimpiin ja paikallisimpiin. Niillä on hyvät mahdollisuudet voittaa puolelleen oluenjuojien sydämet omilla kotipaikkakunnillaan, ja ne voivat vastata kekseliäästi ja ketterästi kuluttajien odotuksiin. Hyperpaikallisuus voi olla osittain pelkkää semantiikkaakin, mutta termi vähintäänkin rohkaisee miettimään, millä linssillä haluamme olutta katsoa: maan, maakunnan, kunnan, kaupunginosan vai korttelin tasolla.

Kannattaa lukea vielä Maltainen-blogin postaus uudesta pohjoismaisesta oluesta sekä Martyn Cornellin parin vuoden takainen kirjoitus oluen terroir’ista.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Hyperpaikallinen olut – erimakuista kuin globaali käsityöolut?

    • Kiitos, näissä on paljon hyviä pointteja! Kuten tuo että oluen ainesosat eivät välttämättä tee siitä globaalissa maailmassa ”paikallista”, vaan vaaditaan olutkulttuuri, johon kuuluu makujen ja ulkonäön lisäksi miljööt ja oluenjuomisen tavat. Garshol on aika pessimistinen sen suhteen, voiko uusia paikallisuuksia vielä syntyä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s