Brittien suuri käsityöolutskisma selitettynä

Saarivaltiossa on käyty viime aikoina muitakin dramaattisia vääntöjä vakiintuneiden järjestöjen mielekkyydestä kuin Brexit-keskustelu eli EU:n jäsenyyttä koskevaan kansanäänestykseen valmistautuminen. Myös olutseurojen kattojärjestö Camra painii nimittäin tulevaisuuttaan koskevien pohdintojen kurimuksessa.

Brittien olutkenttää ymmärtääkseen täytyy muistaa, että pienpanimotoiminnan aktivoituminen – joka nyt on huipussaan – käynnistyi heillä jo 1970-luvulla ja tavoitteena oli silloin nimenomaan tynnyrissä käyvän ja siitä laskettavan oluen säilyttäminen. Tuo perinteikäs cask ale oli tuohon aikaan katoamassa suodatetun, pastöroidun ja hiilihapotetun keg-oluen tieltä.

Vuonna 1971 tätä tarkoitusta varten perustettu olutjärjestö Camra lanseerasi vaalimalleen oluttyypille uudissanan real ale, joka onkin vakiintunut kyseisen elävän tynnyrioluen nimeksi. Järjestön nimi oli aluksi lyhennys sanoista Campaign for the Revitalisation of Ale, mutta nimeksi vaihtui pari vuotta myöhemmin Campaign for Real Ale.

Beer festival_Flickr_Camra-swl_CC-BY-2-0-att

Cask-rivistöä olutfestivaaleilla.

Viime vuosikymmenten aikana on käynyt ilmeiseksi, että Camran tavoitteet ovat itse asiassa toteutuneet varsin hyvin. Toisin kuin 1970-luvulla, Britanniassa on nyt satamäärin panimoita, jotka valmistavat real alea vanhaan tapaan. Suurin osa totutuista brittiläisistä oluttyypeistä – bitter, porter, stout, mild, old ale – voi hyvin ja niitä on saatavana lukuisina paikallisina real ale -versioina.

Uudistusmieltä ja ummehtuneisuutta

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, onkin yhteistä oluthistoriaa paitsi Britannialle myös Pohjoismaille ja jopa manner-Euroopan vanhoille olutmaille. Amerikassa syntyi 1990- ja 2000-luvuilla uusi dynaaminen pienpanimosukupolvi, jonka vaikutusvalta ulottui Vanhalle mantereelle asti sillä seurauksella, että myös täkäläinen olutkenttä aktivoitui ennennäkemättömällä tavalla.

UJ-Che_Flickr_Alexandros-Baxevanis_CC-BY-2-0-attMoni asia muuttui nopeasti: panimoiden määrä lähti räjähdysmäiseen kasvuun, ja pienpanimo-olut alkoi näkyä julkisuudessa ja katukuvassa entistä enemmän. Vielä selkeämmin muutos näkyi tarjolla olevassa olutvalikoimassa. Amerikkalaisten humalalajikkeiden hallitsemat modernit IPAt ja muut uutuudet alkoivat vallata alaa baarien hanoissa ja kauppojen hyllyillä.

Höyrypäisimmät puhuivat vallankumouksesta. Skotlantilainen BrewDog-panimo, kenties menestynein uuden aallon eurooppalainen pienpanimo, julisti sodan teollisia lagereita ja Britannian ummehtuneita aleja vastaan. Heidän lippulaivaoluensa Punk IPA oli reseptiltään selkeästi amerikkalaistyylinen ja irtiotto totutusta brittiläisestä ale– tai IPA-jatkumosta.

Varsinkin brittiskenen ulkopuolella BrewDogin manifesti näyttää toki tekstiltä, johon on helppo yhtyä: kukapa jäisi kaipaamaan massalagereita tai muitakaan ”ummehtuneita” vanhoja oluita.

Asia ei ole yhtä yksiselitteinen brittinäkökulmasta, kun ottaa huomioon, että Britanniaan oli BrewDogin perustamista edeltäneinä 30 vuotena vakiintunut elinvoimainen ja tiivis pienten panimoyrittäjien ja real ale -pubien kasvusto, jolle perinteisen paikallisen oluen säilyttäminen oli sydämenasia.

BrewDogin ja muiden tulokkaiden vallankumouspuheet oli mahdollista tulkita iskuksi vasten Camran edustaman real ale -pienpanimokulttuurin kasvoja, vaikka ne ehkä olikin suunnattu ensisijaisesti isommille panimoalan toimijoille. Joka tapauksessa uuden aallon pienpanimot, jotka kutsuivat itseään käsityöpanimoiksi, eivät välittäneet vähääkään Camran cask ale -ideologiasta vaan myivät oluitaan aivan yhtä auliisti pulloissa, tölkeissä tai kegeissä.

Käsityöolut (craft beer) vakiintui myös brittiläiseen olutsanastoon, ja sen ymmärretään tyypillisesti viittaavan nimenomaan uudempiin amerikkalaistyylisiin pienpanimo-oluisiin, vaikka vanhemmat brittiläiset alet olisivatkin kaikilla mittareilla aivan yhtä käsityöhenkisiä.

Tähän oikeastaan kiteytyykin Camran nykyinen kriisi ja tulevaisuuspohdinta. Järjestössä on muutaman tuhannen jäsenen konservatiivinen ydinjoukko, jonka mielestä Camran pitäisi ajaa vain ja ainoastaan real alen asiaa. Toisaalta sekä järjestön sisällä että sen ulkopuolella vaikuttaa uudistusmielisten olutaktiivien falangi, jolle on selvää, että Camran on nyt käännettävä kurssiaan äkkiä tai se jää kehityksen jalkoihin ja kuihtuu.

Erityinen kipukohta on suhde kegeihin. Vanhoillisten mukaan oluiden anniskelu kegeistä merkitsee suurin piirtein paluuta 60-luvulle, jolloin voiton maksimoinnista kiinnostuneet suurpanimot halusivat opettaa pubissa kävijät tyytymään heikkolaatuiseen massaolueen. Uudistajat katsovat, että hyvä olut on hyvää, tarjottinpa se caskista, kegistä, pullosta tai tölkistä, eikä pelkästään se että olut on real ale tee siitä laadukasta.

Kegs_Flickr_capnvynl_CC-BY-2-0-att

Pahamaineisiä kegejä – Amerikasta!

Camra konsultoi jäsenistöään

No, ei Camra olekaan jäänyt tuleen makaamaan. Tänä vuonna se on toteuttanut Revitalisation-nimellä kulkevaa kampanjaa, jossa on kysytty jäsenten näkemyksiä siitä, mihin järjestön pitäisi tulevaisuudessa keskittyä. Nettikyselyn lisäksi on järjestetty kuulemistilaisuuksia ympäri maata. Tulosten perusteella on tarkoitus ryhtyä vuoden 2017 aikana toimenpiteisiin.

Valinnan luulisi äkkiseltään tuntuvan selvältä. Eikö kannattaisi kehittyä ajan mukana ja pyrkiä edistämään niiden oluiden asiaa, joita laatutietoiset kuluttajat nyt joka tapauksessa juovat? Ilmeisesti kynnys suunnanmuutokseen on kuitenkin korkea. Toisaalta Camran ämpyilyäkin on helppo ymmärtää. Yhden asian liikkeenä toimiminen on selkeää: tietää, mitkä ovat päämäärät ja ketkä vihollisia tai liittolaisia.

Camran uudistumiskyselyä on kritisoitu väärästä kysymyksenasettelusta. Jäsenistö joutuu kyselyssä valitsemaan, halutaanko ajaa real alen asiaa vai kaikkien oluenjuojien asiaa. Näin häivytetään se – ainakin uudistajien mielestä – olennainen kysymys, voidaanko real alen määritelmään sisällyttää myös esimerkiksi craft keg, tai kenties luoda jokin uusi määritelmä johon molemmat mahtuisivat. Kaikkea olutta ei toki tarvitsisi puolustaa.

Real ale -puristien takaraivossa on ehkä ajatus – samantapainen kuin Reinheitsgebotin puolustajilla Saksassa – että jos me emme keskitä voimiamme juuri tämän ainutlaatuisen kansallisen perinteen suojeluun, sitä ei kukaan muukaan tee. Tämäkin huoli on aiheellinen. Yleisjärjestö sotkeutuu helposti yleisyyteensä ja kaikkien näkemysten myötäilyyn. Tulevat vuodet näyttävät, löytävätkö britit yhteisen linjan vai onko edessä hajaannus.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Brittien suuri käsityöolutskisma selitettynä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s