Algoth Niskan päivä

Lauantaina tuli kuluneeksi täysiä vuosia Suomen tunnetuimman alkoholin salakuljettajan kuolemasta.

Tavallisen kansan terveydestä huolestuneet tahot olivat onnistuneet ajamaan Suomen vasta perustetussa eduskunnassa vuonna 1907 läpi kieltolain, jolla kaikki alkoholijuomien myynti ja valmistus kriminalisoitiin. Lain taustalla oli monenlaisia aatteita, mutta sen ehkä kiihkeimpiä ajajia olivat olleet ne, joiden ajattelussa yhdistyi kristillinen vakaumus ja halu tehdä työtä työväen olojen parantamiseksi.

Suomen kieltolaki astui voimaan 1.6.1919 ja sen voimassaolo lakkasi vajaat kolmetoista vuotta myöhemmin, 5.4.1932. On yleisesti tunnettua, ettei laki onnistunut kitkemään maasta alkoholin välittämistä ja käyttöä. Alkoholia salakuljettavia veneitä risteili Suomenlahdella, ja Viron lisäksi eteläisemmätkin Itämeren satamat olivat laittoman väkijuoman lähteitä. Etenkin maaseudulla harrastettiin myös kotipolttoa, joka tosin oli ollut jo kauemmin pannassa.

Viron viinarallin tunnetuin sankari oli alun perin viipurilainen, sittemmin helsinkiläistynyt urheilija ja yksityisyrittäjä Algoth Niska. Niska oli pelannut jalkapalloa muun muassa Suomen maajoukkueessa vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa. Kun alkoholin kieltävä laki oli astumassa voimaan vuonna 1919, palloilu-uraansa lopetteleva mies haistoi liiketoiminnan mahdollisuuden.

1135 -21 . N59188

Suomen aluevesiraja l. 12 meripeninkulmaa on ylitetty. Kuva vuodelta 1926. Finna (Helsingin kaupunginmuseo), CC BY 4.0.

Pirtulastissa olleet laivat odottelivat aluevesirajoilla

Tuskin tarvitsee korostaa, että Niskan toiminta vuodesta 1919 alkaen oli yksiselitteisesti laitonta, rikollista, kieltolain vastaista. Juuri ennen lain voimaantuloa hän osti helsinkiläiseltä kauppiaalta ison viinalastin ja myi sitä laittomasti kieltolain alkuaikoina. Myöhemmin hän ajeli aluevesirajojen taakse, osti spriitä siellä päivystäneiltä ulkomaisilta laivoilta ja kuljetti ostoksensa Helsingin satamaan. Kysyntää riitti niin tavallisten helsinkiläisten kuin kaupungin hienoston parissa.

Ylen taannoisen dokumentin mukaan yksi Niskan asiakkaista oli Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckell. Kaupungin virassa ollessaan von Frenckell ei tosin ehtinyt kauan Niskan viinoja tilata, sillä hän nousi apulaiskaupunginjohtajan tehtävään vasta vuonna 1931. Toki hän toimi kunnallisvaikuttajana ja jopa kansanedustajana jo tätä ennen.

Jos von Frenckell oli kieltolain aikaan Niskan asiakas, kyseinen esimerkki tukee erinomaisesti Ylen dokumentissa lausuttua luonnehdintaa, jonka mukaan Niska ”onnistui kaikesta huolimatta tuomaan viisasten juomaa sitä janoaville”. Vastaavia esimerkkejä oli varmaan monia. Sanat kaikesta huolimatta viittaavat ajatukseen, että lain säätäneet poliitikot olivat olleet ymmärtämättömiä houkkia ja sivistyneistölle viinaa kuljettanut Niska vähintäänkin jonkinasteinen kansallissankari.

Niskan myöhempiin hankaluuksiin tulliveneiden ja poliisin kanssa sekä hänen vankilatuomioihinsa voi tutustua yllämainitussa dokumentissa tai sitten Niskaa käsittelevissä muisteluteoksissa, joko omaelämäkerrassa taikka viitisentoista vuotta sitten julkaistussa biografiassa.

Kansalaistottelemattomuus alkoholilakeja vastassa

Algoth Niska ei pitänyt itseään rikollisena vaan seikkailijana, joka kävi jokseenkin viattoman oloista kissa ja hiiri -leikkiään viranomaisten kanssa. Niska oli sivistynyt herrasmies, joka rakasti merta ja halusi elää elämäänsä omien sääntöjensä mukaan. Hän tuli Ylen dokumentin mukaan tunnetuksi suurena hyväntekijänä. Ehkäpä tämäkin kunnianhimo todella kuului Niskan motiiveihin, sillä hänen myöhempiin edesottamuuksiinsa kuuluivat muun muassa yritykset pelastaa Saksan juutalaisia meriteitse natsien kynsistä.

1920-luvulla lennokkaat salakuljetustarinat olivat kuitenkin kansan keskuudessa suosittuja ja salakuljettajia pidettiin sankareina. Vain murto-osa laittomista lasteista onnistuttiin takavarikoimaan. Poliisi toimi vaarallisissa oloissa: pidätyksiin liittyi joskus tulitaisteluja ja väkivaltaisia yhteenottoja salakuljettajien kanssa.

niskamarkkinointi

Algoth Niskan muisteluteoksen Mina äventyr markkinointia 1930-luvulla. Kuva: Finna (Helsingin kaupunginmuseo), CC BY 4.0.

 

En tiedä, onko tämä aivan poliittisesti korrekti rinnastus, mutta jotenkin herrasmiesmäisen Niskan kärhämät konservatiivista systeemiä vastaan muistuttavat kovasti nykypäivän edistysmielisten alkoholiviestijöiden taistelua terveys- ja tullipoliittisen viranomaismonoliitin kanssa.

Totta kai on heti tunnustettava, ettei meidän 2010-lukumme ole mitään kieltolain aikaa, vaan miestä vahvempaa alkoholia on saatavana laillisesti yhtä hyvin valtion Alkoista kuin Viron-ja Ruotsin-laivoilta ja mistä tahansa ulkomailta, kunhan tullin säätämissä rajoissa pysytään. Kuitenkin julkinen paine kotimaan alkoholikaupan laajempaan vapauttamiseen on kova.

Olutkoira on useiden muiden olutharrastajien tavoin tilannut monopolivahvuisia oluita moneen otteeseen manner-Euroopassa toimivilta verkkokaupoilta. Kun viime vuonna loppuvuodesta näytti siltä, että jotkin kaupat olivat saattaneet laistaa verovelvoitteistaan ja tulli aikoi tehdä niistä tilaamisen Suomeen hankalammaksi, pieni kapinahenki nosti kieltämättä päätään.

Kun jo olimme päässeet siihen tilanteeseen, että lähes rajattomat saksalaisten, belgialaisten ja muiden oluiden valikoimat olivat pelkän klikkauksen päässä, valtionmonopolin valikoimaan palaaminen tuntui ankealta ajatukselta.

Pitäisikö nousta barrikadeille? Pitäisikö tehdä sisäministeriölle ehdotus, että Algoth Niskan päivää alettaisiin viettää liputuspäivänä suomalaisen alkoholikulttuurin vapauttamisen ja kehittämisen kunniaksi?

Uusi uljas maailma

Oli miten oli, toukokuun 28. päivä on siis Algoth Niskan kuolinpäivä, ei synnyinpäivä. Aivokasvain vei legendaarisen salakuljettajan hautaan vuonna 1954. Kieltolaki oli kuopattu 22 vuotta aikaisemmin.

Nyt, reilut 60 vuotta myöhemmin, on kuolemassa jälleen pieni osa suomalaista alkoholikontrollia. Toisin kuin vielä muutama kuukausi sitten kuviteltiin, hallituksemme on tositarkoituksella höllentämässä alkoholilainsäädäntöä.

Ruokakauppaan on tulossa 5,5 % vahvuisia oluita, joita voi jatkossa ostaa myös baareista kotiin vietäväksi. Pienpanimoiden ulosmyyntiä vapautetaan, ja ulkomaisista nettikaupoista tilaaminen ei muuttune ainakaan hankalammaksi.

Mikä sitten nykyisten muutosten merkitys onkin, se ei varmasti ole olutkulttuurin kehittymisen kannalta samaa luokkaa kuin esimerkiksi 1990-luvulla nähty myynnin vapauttaminen. Silloin ulkomaisten oluiden maailma avautui meille toden teolla, eikä mikään ole ollut sen jälkeen samanlaista.

Eivät nämä nyt suunnitellut lakimuutoksetkaan tee Suomesta parempaa maata, mutta poistavat ehkä pienen osan sitä turhautuneisuutta, joka kansan ja sen sivistyneistön liberaalia siipeä juuri tässä ajassa kaihertaa.

Poispäin vanhasta kontrolliyhteiskunnasta, kohti uutta vapaampaa maailmaa.

Algoth Niskan päivää ei siis oletettavasti tarvitse ryhtyä viettämään.

Jonkun siinä uudessa maailmassakin on kannettava vastuu kaikista ikävistä asioista, mutta katsotaan sitä sitten.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s