«Enkeltensävel», ravinteli vuosisadan takaisessa Helsingissä

Lähes unholaan painunut Toivo Tarvas kuvasi novelleissaan muun muassa kansanomaisia kapakkamiljöitä tsaarin ajan viimeisiä vuosia eläneessä pääkaupungissa.

Oli kevät. Peltiseppä Evert Pettersson ja maalari Anton Silvo olivat juuri kumpikin saattaneet vaimonsa lapsinensa asemalle. Perheet asuivat naapuruksina Hermannissa, ja Petterssonin ehdotuksesta he olivat yhdessä vuokranneet eräästä Kirkkonummen talonpoikaistalosta saunan ja kamarin, joihin molempien vaimot ja lapset oli päätetty sijoittaa pariksi kuukaudeksi. Nyt oli sinne iltajunassa matkustanut koko rääkyvä ”rajamäenrykmentti”, kuten Petterssonilla oli tapana nimittää vaimoaan ja lapsiliutaansa.

Miehet jäivät kahteen pekkaan kesäksi kaupunkiin.

Koska perheiden saattaminen asemalle oli ollut hikistä hommaa, Pettersson ja Silvo päättävät suunnata saman tien ”puulaakeihin” pesemään hikeä kurkuistaan. He toteavat yhteen ääneen, ettei purkki kaljaa tekisi näin kuumalla pahaa. Otettiin ajuri.

Rööperiin

Ajuri on nuori ja kokematon poika, ja kun asiakkaat tilaavat kyydin Karuselliin, heitä lähdetään ajamaan Töölöön suunnalle. Petterssonin tätä ihmetellessä ajuri väittää, että juuri Töölössähän karuselli pyörii ja helisee joka Jumalan ehtoo. ”Pyöri sinä missä pyörit, mutta meidän Karuselli pyörii Rööperillä”, tokaisee Silvo.

Niinpä miesten kyyti kääntyy Punavuorta kohti. «Karusellin» kuvaus on luultavasti melko harvoja yksityiskohtaisia kansankapakan kuvauksia helsinkiläisessä kirjallisuudessa. Tarvas tavoittaa puulaakiravintolansa tunnelman eloisasti kaikilla aisteilla koettuna.

«Karuselli» oli tavallinen Anniskeluyhtiön kolmannen luokan kapakka, jossa tarjoiltiin olutta ja viinaa annoksittain. Sen avarassa salissa oli liinaton pöytä pöydän vieressä. Huone oli täynnä vieraita, pelkkiä miehiä, ja pöydät ihan notkuivat suurten, iltavalossa mustilta näyttävien olutpullojen painosta, joita kukin vieras sai itse noutaen ”bufetista” yhden itsellensä, mutta joiden poiskorjaamisessa ei pidetty kiirettä.

Sali oli täynnä tupakansavua, äänekästä puhetta, naurunhohotusta ja kaikenlaista melua. Kaksi sähkölläkäypää ilmanvaihtoluukkua surisi metallisine myllyineen kuin kaksi raivostunutta, huoneeseen eksynyttä jättiläisampiaista… «Karuselli» oli oikea paholaisen keilarata, jossa keiloina olivat mustat olutpullot ja palloina karusellin tahtiin huojuvat vieraitten humalaiset päät . . .

Pettersson ja Silvo asettuivat tiskin eteen jonottamaan ja pyysivät neidiltä kumpikin ”purkin kahdenhevosenkaljaa”. Silmänräpäyksessä olivat he juoneet oluensa, ja Silvo ehdotti, että he pyytäisivät neidiltä vielä ”kirstunnaulankin”, sillä eihän olut näin paljaaltaan tuntunut miltään.

Hetkisen jonotettuaan saivat he kumpikin pienen viina-annoksensa ja valitsivat tiskillä olevasta voileipäläjästä itsellensä ryyppyyn kuuluvan ”sakuskan”, jonka päällä oli viipale amerikanläskiä tai ”metvurstia”. Istuuduttuaan pöytään he ottivat pienet naukut.

Pettersson ja Silvo alkavat nauttia kesälesken elämästään, mutta yksillä kaljoilla ja ryypyillä ei heidän janonsa ollut sammunut. Annokset olivat kuitenkin määrättyjä, ja miehet jatkavatkin seuraavaksi «Karusellin» yläkertaan, jossa heitä palvellaan kuin vasta kadulta tulleita. He saavat yläkerrassakin annoksensa. Sitten on vaihdettava paikkaa.

. N88

Kapakka puutalossa. Kuva: Finna (Helsingin kaupunginmuseo), CC BY 4.0.

Kymmeneltä juhlijat saapuvat «Kukkuvan kellon» saliin. Kukkuva kello oli samanlainen puulaakin kapakka vastapäätä katua, ja se on saanut nimensä seinällä olevasta sveitsiläisestä kellosta, jonka kimakka ääni kuului vaivoin runsaslukuisen asiakasjoukon hälinän yli.

– Turkanen, täällähän on miestä kellaritöissä kuin talkoissa,– sanoi Pettersson närkästyneenä, –eihän täällä ole platsia yhdellekään . . .

– Näenhän minä, ei meidän passaakaan jäädä tänne, huomasin juuri, että täällä ei ole muita kuin torakoita. Jumaliste, niitä on seinillä ja joka lävessä . . . kaikki nämä ovat minusta torakan veroisia. Mutta me ollaan herroja, ettäs tiedät, ei me viitsitäkkään jäädä tänne, me mennään «Enkeltensäveleeseen» . . .

Pulma syntyy siitä, että «Enkeltensävel» oli parempi toisen luokan ravintola. Petterssonilla ei ollut ”kauluksia, eikä niin fiiniin paikkaan pääse ilman maitolänkiä.”

Keino kuitenkin keksitään: Silvo taittelee taskussaan olleen paperinpalasen maalarin paperikäsittelytaidollaan kolminkertaiseksi, taivuttaa sen kaarelle ja kiinnittää säppineulalla toverinsa rinnustaan. Ovenvartijalta yritetään salata pientä päihtymystä, ja herroille avataan kohteliaasti ravintolan ovi.

–Härrat on hyvä ja astu vaan kammarin päälle, siellä vielä pitäisi olla joku platsi.

Etuhuone oli suuri, salin tapainen. Peräseinällä oli punaisesta koivusta tehty ”bufetti” tiskeineen, jolle oli ladottu runsaasti kaikenlaisia, eriarvoisia väkijuomapulloja. Bufetin takana istua lohotti lihava ”frouva”, kasvot kömpelösti maalattuina, halliten tätä punaisten samettisohvien, rautaisten pöytien ja savustuneiden uudinten koristamaa salia. Vieraita oli runsaasti, ja kaikkien edessä höyrysi sikurille tuleva, väkevä kahvi, ja punssi helmeili matalissa pikareissa . . .

«Enkeltensävel» oli täydellisesti pikkutuntien tunnelmassa. Nautitut juomat ja intomielinen soitto olivat irroittaneet kaikkien kielet ja vapauttaneet kaikkien mielet jokapäiväisesten huolien pimennoista elämän päivänpaisteisille rinteille . . .

* * * * * * * * *

Viisitoista vuotta myöhemmin

Pettersson kulkee taas pitkästä aikaa synnyinkaupunkinsa tuttuja katuja oltuaan viisitoista vuotta Oulussa töissä. Liike, jonka palveluksessa hän oli ollut, oli tehnyt vararikon ja peltisepän oli täytynyt palata kotiseudulleen.

Petterssonia janottaa, ja hän päättää pistäytyä tutuimmissa puulaakeissa. Edellisellä kerralla ilta «Enkeltensävelessä» oli jatkunut laululla ja päättynyt kinasteluun Silvon kanssa, niinkin pahaan että marmorinen pöytälevy oli heidän riuhtoessaan pudonnut ja haljennut ja ovenvartija heittänyt miehet kadulle.

Kun hän tuli «Karusellin» ovelle, huomasi hän hämmästykseksensä, että sisältä kuului voimakasta soittoa ja että koko kapakka oli muuttunut elävienkuvienteatteriksi. Häntä vihlaisi sydänalasta . . .

Hän suuntasi kulkunsa kadun toiselle puolelle «Kukkuvaan kelloon». – Kas helkkari, sanoi hän itseksensä, – onkos sekin käki lakannut kukkumasta, ja nyt siinä kukoistaa panttilainasto, tuo tyhjätaskujen kurjuuden pankki ja onnettomuuksien itara ”roikutuskonttoori”, tuo riistäjien kultainen ”kani” . . .

Hän joudutti askeleitaan mennäkseen «Enkeltensäveleeseen», sillä nyt hänellä oli oikea kauluskin kaulassansa. Mutta kun hän tuli sille kadulle, jossa «Enkeltensävel» oli ennen ollut, oli hän jäykistyä mielenliikutuksesta. Sen puutalon tilalla, jossa tämä muistojen suloinen ravintola oli ollut, kohosi nyt viisikerroksinen kivitalo, oikea vuokrakasarmi . . .

Hän kulki kauan katua ylös ja toista alas alakuloisen haikea tunne rinnassaan, sillä nyt hän vasta huomasi, kuinka tuttu kaupunki sittenkin oli ehtinyt käydä oudoksi ja muuttaa ulkomuotoaan . . .

Pala kurkussaan Pettersson poikkeaa ensimmäiseen toisen luokan ravintolaan, joka hänen tiellensä osui. Se on uusi, huonekalut nykyaikaisen kirjavapäällysteisiä ja sali jaettu pieniin ”pilttuisiin”. Peltiseppä tilaa itselleen olutta, viinaa ja punssia, mutta olo tuntuu yhä yksinäiseltä ja katkeralta.

Rehbinderintie_Finna_HKM_CC BY 4-0-raj

Kivinen vuokrakasarmi oli kohonnut puutalon paikalle, jossa kapakka oli ollut. Kuva: Finna (Helsingin kaupunginmuseo), CC BY 4.0.

 

Ei ollut edes soittoakaan niin kuin «Enkeltensävelessä» . . . Kun hän oli istunut siinä pari tuntia, alkoi olo tuntua hieman helpommalta, mutta ei häntä nyt huvittanut laulaa, vaan hän muuttui mieleltänsä pehmeämmäksi, ja kyyneleet pyrkivät väkisinkin esille silmänurkista . . .

– Täysi mies ja ämmän meiningit, sanoi hän puoliääneen. Kirosi, maksoi, nousi ja lähti ulos kaduille, jotka olivat samoja kuin ennenkin, mutta jotka eivät enää olleet samoja…

Tarvas, Toivo. Häviävää Helsinkiä. Novelleja. Otava 1917.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s