Keräilemisen lumous ja kaikki maailman olutroina

Esineet eivät ole vain esineitä, vaan jälkiä entisajan elämästä. Ja olutta juotiin ennenkin.

John Elsnerin ja Roger Cardinalin toimittamassa kirjassa The cultures of collecting on viehättävä luku, jossa haastatellaan elintarvikepakkauksiin erikoistuneen museon perustanutta keräilijää nimeltä Robert Opie. Hän aloitti keräilijän uransa jo koulupoikana vuonna 1963, ja esineitä on kertynyt satojatuhansia.

Museum-of-Brands-Packaging-Advertising_Flickr_Ann-Lee_CC-BY-SA-2-0-att

Opie keräsi ensin kotinsa täyteen Cadbury-suklaiden kääreitä, Oxo-liemikuutioiden paketteja ja muita vastaavia pakkausmateriaaleja. Sitten hän hankki Gloucesterista lisävarastotilaa, josta muodostui tuotebrändien, mainosten ja pakkaustarvikkeiden museo. Nykyisin suosittu museo toimii Lontoon Notting Hillissä.

Museossa esiteltävien kääreiden, pakkausten ja mainosten määrä on toki kerrassaan käsittämätön. Opie kertoo paikalla käyneen australialaisen kuvausryhmän pyöritelleen silmiään ja kuiskineen toisilleen, että näyttelyn kokoajan täytyy olla mielenvikainen. Ehkä haastattelun lukijallakin käy mielessä, onko mopo karannut käsistä ja mitä mieltä elintarvikekääreiden keräilyssä voi olla.

En ole käynyt paikan päällä, mutta kuvista päätellen miehen toiminta on kyllä vähintään eksentristä. Robert Opie kertoo kuitenkin haastattelussa, että hänen motiivinsa keräilyn jatkamiseen muuttui ajan myötä. Aluksi hän halusi vain säilyttää, järjestää ja luetteloida kaikki kääreet, pakkaukset ja mainokset, joihin hän arjessa törmäsi.

Sitten hänelle valkeni, että keräilijän on myös mahdollista hankkia samoihin tuotemerkkeihin liittyviä esineitä aiemmilta vuosikymmeniltä. Tässä vaiheessa Opien kiinnostuksen painopiste siirtyi tuotteista ja tuotesarjoista brändien historian tuntemiseen. Näin hän pohtii:

On ihmisiä, jotka keräävät esineitä ja liimaavat ne albumiinsa, kunnes heillä on ”koko setti”. He siirtyvät sitten seuraavaan sarjaan. Heitä ei kiinnosta se, mistä vaikkapa postimerkit saivat alkunsa tai miksi niitä liimataan kirjekuoriin, koska he vain keräävät noita pieniä paperinpaloja.

Kokonaan toinen taso on sen ymmärtäminen, miten ne paperinpalat edustavat postilaitoksen historiaa. Jos ensimmäinen askel on ollut se, että hankit esineen ja sitten hommaat sata samanlaista lisää, seuraava askel on pohtia, mitä nämä esineet oikeastaan merkitsevät. Miten niitä käytettiin? Miten niiden tuotanto aikanaan alkoi? … Jos olet järjissäsi, sinun ei tarvitse haalia kaikkea itsellesi, mutta haluat käsittää, miten asiat liittyvät toisiinsa.

Olutesineistön keräileminen

Olueen, varsinkin panimohistoriaan, liittyvien esineiden keräilemisestä on tietenkin kehittynyt jo varsin mittava globaali keräilemisen alakulttuuri. Esineitähän on moneen lähtöön: etikettejä, hanamerkkejä, pulloja, tölkkejä, laseja, mukeja ja lasinalusia sekä mainoskylttejä, -tarjottimia ja -tuhkakuppeja.

Näillä kaikilla alakulttuurin alakulttuureilla voi olla vielä omia alakulttuureita, ainakin maailmalla. Esimerkiksi vanhojen oluttölkkien keräilijöitä saattavat kiinnostaa myös vanhat tölkinavaajat ajalta ennen kuin tölkeissä oli ”avausnipsuja”.

Jos ajattelee vaikka tegestologeja eli kartonkisten lasinalusien keräilijöitä, etsiskeltävää riittää kyllä, koska ensimmäiset lasinaluset kai ilmestyivät baareihin jo 1800-luvulla. En tiedä, paljonko niin vanhoja esimerkkejä on säilynyt. Mutta vaikka rajaisi harrastuksensa vain viime vuosikymmeniin, panimoita on tietysti jo Euroopassa useita tuhansia.

Auran_Panimon_tekoviikset_Finna_CC-BY-ND-4-0

Kuva: Finna (Varsinais-Suomen museot), CC BY ND 4.0.

 

Suomessakin oluthistoriaan liittyvän esineistön keräilyssä on piisannut ajanvietettä ainakin muutamille keräilijöille. Onhan myös meillä kymmeniä historiallisia panimoita, joiden muisto ei välttämättä elä kovin vahvana edes paikallisesti, mutta joista on kuitenkin saattanut säästyä oluiden etikettejä, laseja, valokuvia tai muuta mielenkiintoista.

Sitten on toisenlaista olutkeräilyä, jonka harrastajat ehkä muistuttavat enemmänkin kasvien, perhosten tai muiden elävien olioiden keräilijöitä kuin vanhojen esineiden. Tarkoitan ns. tikkereitä tai ennätysreittaajia, eli olutharrastajia, jotka pyrkivät maistamaan – ja usein myös arvostelemaan – niin monia eri oluita kuin ikinä ehtivät.

Mittakaavaa harrastuksesta antaa aktiivisimpien asianharrastajien arvioimien oluiden lukumäärä. Luultavasti ainakin yhdellä laskutavalla maailmanennätystä pitää tälläkin hetkellä hallussaan tanskalainen Jan Bolvig, joka on reitannut nimimerkillä Fonefan yli 42 000 olutta Ratebeer-palvelussa. Suomalainen Patrik Willför (oh6gdx) on myös kärkikymmenikössä samalla listalla yli 24 000:llä arvioidulla oluella.

Tällainen tahti edellyttäisi, että kymmenen vuoden aikana olisi arvioitava kymmenkunta olutta päivässä. Työtapa on tuskin noin säännönmukainen, vaan pikemminkin ennätysreittaajat tekevät hartiavoimin hommia osuessaan oluttapahtumiin tai erikoisbaareihin, joissa on paljon uutta tai vaihtuvaa oluttarjontaa.

Lukemien kasvattamisessa auttaa se, että panimot laskevat jatkuvasti liikkeelle lyhytaikaisia kausioluita ja erikoisversioita vakio-oluistaan. Nämä ”valaiksikin” kutsutut harvinaisuudet ovat joillekin reittaajille erityisen tavoiteltavia. Silloin motivaatio on ehkä samanlainen kuin entisajan koululaisilla, joiden kasvioissa määriteltiin eri lajeille harvinaisuuspisteet. Kun löysi kasvin, jota joka pihalla ei kasvanut, sai enemmän pisteitä kuin voikukasta.

Kuratointi ja olutkellarin ylläpito

Onpahan muuten sellainenkin tapa toteuttaa keräilyviettiään kuin olutkellarin ylläpitäminen. Silloin ei ole kyse maksimaalisen suuren kokoelman keräämisestä vaan ennemminkin kuraattorin hommasta. On tiedettävä, mitkä oluet kestävät aikaa, ja kyettävä ennakoimaan, mitä voisi olla mielenkiintoista maistaa joidenkin vuosien tai vuosikymmenien päästä.

Toisin kuin edellä mainitussa tikkaamisessa, tässä harrastuksessa huomio kiinnittyy nimenomaan yksittäisiin laadukkaisiin oluisiin ja sen analysointiin, miten niiden ominaisuudet muuntuvat hienovaraisesti ajan myötä.

Ainakaan toistaiseksi olutkellaria ei voi automaattisesti ajatella sijoitustoimintana, jonka arvo kasvaisi viinikokoelman tavoin. Ensisijainen motiivi on varmasti oma nautinto hyvin valikoidun kellarin hallinnoinnista ja ehkä ikäännytettyjen pullojen maistelusta oikeina hetkinä. Samanlaista valikoivaa estetiikkaa voi toki soveltaa muihinkin kokoelmiin; voihan vaikka lasinalusista säilyttää vain ne, jotka eniten miellyttävät omaa silmää tai ovat hyviä esimerkkejä aikansa designtyyleistä.

Sinebrychoff_kilpi_CC BY ND 4 0 Finna kaupunginmuseo

Kuva: Finna (Helsingin kaupunginmuseo), CC BY ND 4.0.

 

Olisi hauska tietää, tunnistavatko olutesineistön keräilijät itsestään Robert Opien filosofiaa, jonka mukaan keräilemisen mielekkyys tulee siitä, kun oppii ymmärtämään mennyttä aikaa tuotteiden, kuluttajien ja yritysten näkökulmasta. Opieta kiinnostaa itse esineen lisäksi se, miten sitä markkinoitiin ja mainostettiin, millaisen jakelukoneiston kautta se levisi, missä sitä myytiin, mitkä tuotteet sen kanssa kilpailivat ja mitä ihmiset siitä ajattelivat.

Kun puhutaan kuluttajatuotteista, monet näistä asioista hukkuvat usein historian hämäriin. Internet-aikana tämän tiedon säilymiselle on kuitenkin ehkä paremmat edellytykset kuin aikaisemmin, myös olutmaailmassa.

Kuten myös The cultures of collecting -kirjassa näytetään, ei ole oikeastaan mitään, mihin inhimillinen keräilemisen halu ei ulottuisi. Yksi kerää wc-paperirullia, toinen lentokoneiden oksennuspusseja ja kolmas Elviksen eritteitä. Olueen liittyvät keräilytavarat ovat tässä vertailussa ehkä sieltä vähemmän hämärästä päästä. Mutta keräilemisessä on kyse itse kunkin henkilökohtaisista oikuista ja selittämättömistä viehätyksen kohteista, joten jokainen tallailkoon tyylillään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s