Aikamatka aikaan ennen kuin IPAsta tuli IPA

Ratebeer vuonna nolla. Olutkoira matkusti Wayback Machinella vuoteen 2000, jolloin maailma näytti erilaiselta.

Delorean_Mooshuu_Flickr_CC BY SA 2-0 attMyöhemmin maailman suosituimmaksi oluenarviointipalveluksi noussut Ratebeer oli juuri perustettu. Lokakuuhun mennessä sivuston eniten reitattua olutta, Budweiseria, oli arvioitu 37 kertaa. Aktiivisin reittaaja oli ehtinyt tehdä jo kokonaiset 476 olutarviota, ja sivustolla oli erillinen kunniagalleria yli 100 arviota tehneille käyttäjille.

Kaivauksia internetin arkeologisiin kerrostumiin

Tämmöinen keski-ikäinen gubbe kuvittelee helposti, että kaikki 2000-luvulla tapahtunut on suurin piirtein eilispäivää.

Ratebeer_oct2000Muinaisten internet-sivujen selailu on yksi tapa muistuttaa itseään konkreettisesti, että vuosituhannen alusta on oikeasti todella pitkä aika. Monet asiat ovat siitä kehittyneet, muukin kuin nettisivujen ulkoasu. (Wayback Machine on siis internet-sivujen arkisto, johon on tallentunut erilaisten sivustojen aikaisempia versioita nyt jo parin vuosikymmenen ajalta.)

Kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut 15 vuodessa, edes oluiden maailmassa. Esimerkiksi saksalainen Ayinger Celebrator oli saanut vuonna 2000 Ratebeerissä arvioitujen oluiden joukosta parhaat pisteet, ja se on nykyäänkin sivuston parhaiten menestyneitä oluita täysillä 100 pisteellä.

Sitten on toisia olutilmiöitä, jotka ovat lähteneet tosissaan lentoon vasta myöhemmin tällä vuosituhannella. Viime vuosien maailmanlaajuinen ykkössuosikki India pale ale oli vuonna 2000 Ratebeer-sivustolla määritelty näin:

India Pale Ale gets its name and unique style from British brewers who were making beer for export to India. This style has an intense hop flavor which was used to preserve the beer for the long voyage. India Pale Ale has a golden to copper color with a medium maltiness and body. The aroma is moderate to very strong.

Määritelmä pyrki yhä kuvaamaan vanhaa englantilaista oluttyyliä, tai ainakin sitä miten brittiperinne Atlantin takana ymmärrettiin. Sen sijaan nyt, vuonna 2016, Ratebeerin tyylikuvauksessa todetaan jo aivan selkein sanoin, että amerikkalaiset panimot ovat vieneet tätä oluttyyliä viidessätoista vuodessa kauas siitä, millaiseksi IPA oli Britanniassa ehtinyt kehittyä:

India Pale Ale, the modern version of which has largely been formed in the US, has an intense hop flavor, a golden to copper color, and a medium malty body. The aroma is moderate to very strong… In England, IPA is often just another name for bitter although some micros are doing their own versions of an American IPA as well.

Vuonna 2000 Ratebeerin tyyliopas antoi seitsemän esimerkkiä hyvistä IPA-tyylisistä oluista: Harpoons IPA, Ridleys IPA, Fullers IPA, Saranac IPA, King and Barnes IPA, Redhook IPA ja Sweetwater IPA. Kolme seitsemästä oli näin ollen englantilaisia, loput amerikkalaisia.

Katsoin Ratebeerin parhaiten pisteytetyt IPAt nyt huhtikuussa 2016, eikä top 30:ssa ollut enää ainuttakaan brittiläistä. Tämä ei yllätä. Top 50:een oli päässyt kolme britti-IPAa, kaikki jenkkilajikkeilla humaloituja, samalta vuonna 2009 perustetulta The Kernel -panimolta. Siis nykymääritelmän mukaan amerikkalaisia ipoja nekin, vaikka lontoolaisen panimon tekemiä.

Mitä mieltä reittaajat tänä päivänä ovat Ratebeerin vuonna 2000 suosittelemasta seitsemästä IPA-esimerkistä? Itse asiassa näyttää, ettei osaa niistä enää edes valmisteta. Muutkaan eivät yhtä lukuun ottamatta lukeudu enää lähellekään tämän päivän arvostetuimpien IPA-oluiden kärkijoukkoa, sadan pisteen oluita.

Silloiset paraatiesimerkki-IPA:t ovat niin kaukana tyylin nykyisestä valtavirrasta, että ne on jo ehditty osittain viskoa muihin kategorioihin:

Taulukko_ipat

IPAt puuttuivat myös Jacksonin matkaoppaasta

Harpoon IPA oli ainakin tämän artikkelin mukaan Yhdysvaltain itärannikon ensimmäinen IPA, kun se lanseerattiin vuonna 1993. Lännessä kourallinen panimoita oli valmistanut ipoja jo tätä ennen. Esimerkiksi Rubicon-panimoravintola Sacramentossa on tehnyt sellaista 1980-luvun lopusta lähtien.

Joku on kenties tilastoinut tarkastikin Yhdysvalloissa IPAn suosion kasvua, joka alkoi kiihtyä vähitellen 1990-luvun kuluessa. Yllä siteeratussa artikkelissa todetaan vain, että vuonna 2001 IPA oli kaikkein suosituin tyyli Great American Beer Festivaliin tuomaroitaviksi tuoduissa oluissa.

Huomasin konkreettisesti ipojen puutteen, kun selailin hyllyssäni olevaa Michael Jacksonin Matkailijan olutopasta (Michael Jackson’s Pocket Beer Book) vuodelta 1991. Jackson on tehnyt kirjan taustatyön luultavasti 1980-luvun puolenvälin ja vuosikymmenen vaihteen välillä. Kirjan tarkoituksena on esitellä hänen olutlöytöjään kaikilta mantereilta.

Jackson esittelee 600 amerikkalaista olutta, joista vain mitättömät 8 on tyyliltään India pale aleja. Tätä kirjaa lukiessaan ei uskoisi, että kymmenen vuotta myöhemmin IPA olisi koko Amerikan kotiolutväen eniten panema oluttyyli. Toki Jacksonin olutesittelyt ovat nimenomaan valintoja, mutta hänen voi olettaa kyenneen löytämään edustavan otoksen.

Vertailun vuoksi kuudensadan esitellyn oluen joukosta noin kaksisataa on muita vaaleita tai punertavia aleja, reilusti saman verran erilaisia lagereita sekä noin 80 stoutia tai portteria. Viimeksi mainituista vain yksi luokitellaan imperial stoutiksi.

Amerikan ensimmäinen pienpanimosukupolvi oli vielä reilusti lager-vetoinen, tai seisoi ainakin kahdella yhtä vahvalla jalalla, joista toinen koostui erilaisista pale ale-, amber ale– tai cream ale -viritelmistä.

2000-luvun sukupolvi (jossa on tietysti mukana myös ensimmäisen polven veteraaneja) on ottanut puolestaan kaiken irti IPAsta. Tässä on vielä hyvä kirjoitus siitä, miten IPA on suosionsa kasvaessa samaan aikaan myös kehittynyt tyylinä. Hyökkäävästä katkeruudesta ja humalan aromista ollaan nyt siirtymässä kohti oluita, joissa korostuvat humalalajikkeiden maut.

*****

Ai niin, kannattaa vilkaista Ratebeerin tyyliopasta vuodelta 2000. Huomaatko ale– ja lager-tyylien jaottelussa mitään outoa?

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Aikamatka aikaan ennen kuin IPAsta tuli IPA

  1. Tein road tripin Pohjois-Kaliforniaan huhtikuussa 1997 ja silloisestakin internetistä olutharrastaja pystyi saamaan etukäteisvinkkejä. Tärkein lähteeni oli Ken Papain saitti (http://www.kenpapai.com/beer/pubrank.nocal.html). Tuolla reissulla törmäsin ensi kerran aitoihin IPOihin (en siis pidä brittioluita oikeina IPOina). Join tietysti enimmäkseen Anchor Libertyn ja Sierra Nevadan kaltaisia pale aleja, mutta IPA mainittiin jo silloin varsin usean oluen nimessä. Muistiinpanoissani esiintyy ainakin nämä: Bear Republic IPA, Lagunitas IPA, Thirsty Bear IPA, Oregon Original IPA ja jopa cask-versiona Burlingame Station Bombay Bomber IPA.

    Tykkää

    • Joo, noin olisin kuvitellutkin, eli että Kaliforniassa tyylin leviäminen on varmaan ollut nopeinta ja 90-luvun lopulla jo olisi sieltä löytynyt aika runsaasti esimerkkejä tyylistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s