Kööpenhaminan olutkaupat, eli kuinka vanha koira ei oppinut uusia temppuja

Kaupunkiloman reiteille osutettiin kaksi varsinaista olutkauppaa sekä parin ruokakaupan olutosastot. Bodegoissa käytiin tartuttamassa tupakansavua vaatteisiin.

20160324_202634 kihoshk rajattuKone oli laskeutunut Tanskan kamaralle vain tuntia aiemmin, kun allekirjoittanut marssi jo Vesterbron kaupunginosan halki kohti Kihøskh-olutkauppaa. Tarkoitus oli tehdä pääosa matkan oluthankinnoista tämän ulkoilun aikana, koska pyhien takia ei ollut ihan varmoja takeita muiden liikkeiden aukioloajoista.

Kihøskhissä (Sønder Boulevard 53) kannattaa käydä, etsipä olutta tai ei. Se on täältä alepojen ja alkojen maasta käsin katsoen aika eksoottinen puoti. Kyse ei ole ensisijaisesti olutkaupasta, vaan katutason täyttää eklektinen leipomo-elintarvikekioski-lehtikioski-kokonaisuus, jossa on bonuksena muutaman hyllyllisen ja jääkaapillisen verran viinejä ja oluita. Ulkona on valikoima tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

20160324_195712Varsinainen olutaarrekammio löytyy kellarista. Kellarin tunnelmassa on jotain belgialaista, mutta tarjolla olevat pullot ovat enimmäkseen amerikkalais-tanskalaisessa olutkulttuurissa kiinni. Mikkeller ja pari muuta uuden tanskalaisen panimokentän tähteä hallitsivat hyllyjä yhdessä oikeiden jenkkituotteiden kanssa. Eiköhän belgialaisiakin pulloja ollut silti enemmän kuin keskiverrossa valtionmonopolissa.

Olutkoira ei ole aivan kokematon olutkaupoissa kävijä, mutta Kihøskhin valikoiman kanssa huomasin olevani hiukan hukassa. Tuntui, ettei IPA-stout-sour-kolminaisuuden ulkopuolelta tahtonut löytää mitään (paitsi siis etupäässä niitä belgialaisia). Aika paljon oli miso-stout- ja ananas-gose-tyyppisiä sekoitelmia, jotka voivat toki olla hyviä. Ei sellaista uskaltanut kuitenkaan ostaa, koska jos tuote olisikin osoittautunut karmeaksi, olisi harmittanut pullon viemä tila pienessä matkalaukussa.

Lopulta vain pari pulloa tarttui Kihøskhista matkaan. Ne olivat konservatiivisemman koulukunnan tanskalaisia kausioluita. Piti hajauttaa hankinnat sittenkin useampaan paikkaan. Tanskassa on lähemmäs kaksisataa panimoa. Ei se yksittäisen kaupan vika ole, mutta tuntui, että niistä aika moni jää tunnettujen sankaripanimoiden varjoon. Esimerkiksi Bøgedal, Det Lille Bryggeri ja pari muuta tekee netistä lukemani perusteella kiinnostavan kuuloisia oluita, mutta aivan loistavia tanskalaislöytöjä ei tällä reissulla osunut missään vastaan.

20160326_140726Seuraavana päivänä paistoi aurinko, ja iltapäiväviinereiden jälkeen Vesterbrossa tuli poikettua myös Ølbutikken-kaupassa (Istedgade 44). Se on aika pieni ja tarjoaa ehkä Kihøskhia enemmän poimintoja koko maailman oluista eli ei keskity erityisesti paikallisiin. Olen maistellut viime aikoina paljon porttereita ja yksi ostokseni tästä kaupasta oli amerikkalainen baltic porter nimeltään Dominion Winter Brew.

Tein samana päivänä vielä kierrokset hotellin lähistöllä parissa Irma-ketjun ruokakaupassa. Irmassa oluttarjonta oli enemmän tanskalaispitoista kuin alan ihmisten pullokaupoissa ja painottui uudempien craft-panimoiden sijaan perinteisempiin pienpanimo-oluihin. Saman voi ehkä sanoa Magasin du Nord -tavaratalon olutosastosta. Sieltä ostamistani pulloista suosikiksi osoittautui Væltepeter-niminen doppelbock Skagen Bryghusilta.

Olin googlannut etukäteen vielä yhden indie-henkisen oluenhankintakohteen. Se oli lähellä erästä illallispaikkaamme, Ryesgadella sijaitsevaa Gavlenia. Ruokapaikan viereisessä talossa on muuten Nørrebro Bryghus, mutta tällä kertaa kulmabistro Gavlen houkutteli kodikkuudellaan enemmän kuin panimoravintola. Pihvi bearnaisekastikkeella oli mittava ja hyvä, ja ruokajuomana mainio norjalainen brown ale, Austmann Northumberland.

Mainitsemani kauppa on siis Ølbaren (Elmegade 3), johon tällä kertaa jäi menemättä sisään, koska lisähankintoja ei oikein olisi enää laukkuun mahtunut. Ulkoa katsoen paikka näytti baarilta – mihin nimikin viittaa – ja baari vaikutti olevan tupaten täynnä. Etukäteen lukemani blogin perusteella sisältä pitäisi löytyä myös mukaan myytävien oluiden kellari.

20160326_164202Baaririntamalla olemme Köpiksessä suosineet bodegoita ynnä muita vanhan ajan savuisia kapakoita. Tämän tyyppisiä kansanomaisia paikkoja ovat esimerkiksi Toga Vin & Ølstue, Nørreport Bodega ja Funchs Vinstue. Niissä aika on pysähtynyt, mikä näkyy kyllä myös suppeana olutvalikoimana. Useimmat juovat perus-Tuborgia. Samanlaista kapakkahenkeä oli hauskassa Musen & Elefanten -kellaribaarissa, jossa belgialaista Delirium Tremensiä laskettiin isosta norsun kärsän muotoisesta hanasta.

20160326_220533Ilta-aikaan myös Paludan Bogcaféssa oli erikoinen tunnelma. Se on vuonna 1895 kirjakauppana ja -kustantajana aloittanut firma, jonka iso ajan patinoima liike on tänä päivänä opiskelijoiden suosima baari-kahvila-divari. Olutvalikoima ei ole täälläkään kummoinen, mutta nykyään kun olutvalikoima on kaikkialla niin hyvä, sitä huomaakin matkustaessa valitsevansa ruoka- ja juomapaikat muiden tekijöiden perusteella. Tunnelmaa ja historiaa ei voi ostaa, eikä teettää De Proefbrouwerijlla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s