Asiat, joita en aikaisemmin tiennyt sahdista

Helsinkiläiselle oluenystävälle sahti on helposti tuntematon maanosa.

Konkreettisia kokemuksia sahdista on ainakin minulla yllättävän vähän, vaikka se osana suomalaista identiteettiä onkin tavallaan aivan tuttu. Se on kuin Kalevala, josta osaa nimetä pitkän liudan henkilöitä ja joitakin sanan- ja juonenkäänteitä, mutta kovin monta runoa ei ole tullut alusta loppuun luettua.

Juniper_Flickr_David-J_CC BY 2-0-att

Syynä on saatavuus. Sahti on kotiolutta, ja on tietysti hienoimpia asioita suomalaisessa kulttuurissa, että tällainen perinne on maaseudulla säilynyt. Kaupallisia sahteja on vain kourallinen, eikä niitäkään mistä tahansa saa käsiinsä. Itse ostan Arkadian Alkosta pullollisen Finlandia Sahtia kotiin noin kerran vuodessa, ja ehkä toisen kerran juon vielä lasillisen jotakin muuta sahtia, kun sellaista tulee vastaan baarissa tai oluttapahtumassa.

Sahti Painokansi_syksy.inddUpeaa on sekin, että meillä on nyt muutaman kuukauden ajan ollut niin hyvä yleisteos aiheesta kuin Mika Laitisen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen Sahti: Elävä muinaisolut. Kirja esittelee sahdin sille kuuluvassa asiayhteydessä niin Suomen oluthistoriassa kuin pohjoiseurooppalaisessa maalaisoluiden perinteessä. Ulkomaan sukulaisista, kuten Viron koduõlu, Ruotsin gotlandsdricka ja Norjan maltøl, kerrotaan myös perustiedot.

Huomaan, että on vaikka millä mitalla asioita, joita minä en sahdista tiennyt ennen kuin hankin kirjan. Tässä joitakin poimintoja.

1. Alueittaiset erot.

Sahdinvalmistuksen tyyleissä näkyy yhä selvää maantieteellistä vaihtelua, vaikka kirjoittajien mukaan muun muassa suomenmestaruuskisat ovat tasanneet näitä eroja. Lammilainen sahti esimerkiksi on tummaa ja makean kaljamaltaista, kun taas Joutsassa, Sysmässä ja niiden ympäristössä käytetään usein pelkkää ohraa ja sahti on vaaleampaa, jopa oranssinkeltaista. Jälkimmäinen eli itähämäläinen sahti voi olla myös maultaan kirpeää. Pohjanmaan ja Satakunnan suuntaan mentäessä yleistyvät sellaiset sahdit, joissa ruis taas on keskeisemmässä osassa.

2. Voimakkuus.

Sahdit sijoittuvat (ainakin nykyisin) voimakkuudeltaan ilmeisesti useimmin 7 ja 10 abv-%:n tuntumaan, mutta miedommatkaan eivät ole outolintuja. VTT oli selvittänyt kahden vuoden takaisiin sahdin SM-mittelöihin osallistuneiden sahtien voimakkuuksia. Oli valittu 49 kilpailijan joukosta satunnaisesti 12 sahtia, ja niistä miedoimmissa oli ollut pahaiset 3,7 ja 5 % alkoholia.

3. Humalan ja katajan käyttö.

Niiden muutamien sahdinvalmistajien kesken, joiden tuotteita on kaupallisesti saatavana, on huomattavia eroja suhtautumisessa sahdin maustamiseen katajalla tai humalalla. Finlandia Sahti ja Hollolan Hirvi käyttävät maatiaishumalia ja katajaa sahdissaan, Pihamaan Sahdissa ja Krouvin Sahdissa ei käytetä kumpaakaan. Lammin Sahdin valmistukseen kataja kuuluu mutta humala ei.

4. Historiallisia anekdootteja.

”Tammisaaren porvaristo osti 1700-luvulla ympäristön talonpojilta sahdin tynnyreihin, joissa oli pohjalla tuoreita marjoja, enimmäkseen vadelmia. Ne antoivat sahtiin uutta makua ja ehkä myös saivat sen käymään uudestaan.”

Sahti_Flickr-Bernt-Rostad-CC-BY-2-0-att”Pappien tiedetään pyrkineen hillitsemään kansan juomatapoja mutta myös itse nauttineen perinneoluen vaikutuksista… Jos he joivat kinkereillä ruoan kanssa maitoa, saattoivat kyläläiset silmäillä toisiaan. Oman kylän papin nähtiin mieluiten juovan oman kylän sahtia. Monet täysraittiina tunnetut kirkonmiehet oppivat lopulta paikkakunnan tavoille; ehkä he huomasivat, että sahtihaarikkaan sylkijän oli vaikea saavuttaa paikallisväestön luottamusta… [Isojoella] meille kerrottiin myös papista, joka 1960-luvulla ei olisi suostunut tulemaan kastajaisiin, ellei talossa luvattu tarjota sahtia.”

”Oma lukunsa on perinne, jossa lähialueen miehet ovat kerääntyneet istumaan iltaa ikään kuin sattumalta siihen taloon, jossa tiedettiin olevan sahtia valmiina. Joku saapui palauttamaan lainaamansa naulalaatikon, toinen pyytämään lainaksi jotain juuri sillä hetkellä tuiki tarpeellista esinettä. Pian miehiä olikin jo kertynyt peräkamariin koko joukko, sahtiämpäri tuotiin pöydälle ja siitä sai kukin ryystää halunsa ja vointinsa mukaan… [T]aloista tai pidoista jäänyttäkään juomaa ei lopeteta oman väen kesken, vaan sahtitalon ovi pidetään avoimena niin kauan kuin sahtia riittää.

Laitinen, M., Silvennoinen, J., Nikulainen H. Sahti: Elävä muinaisolut. Moreeni, 2015. (Kansikuva: Moreeni Kustannus.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s