Pääsiäisolut – joko katoavaa kansanperinnettä?

Maistuuko oikeaoppinen pääsiäisolut yllätysmunalta tai mämmiltä, ja pitääkö etiketissä olla pupu? Vai onko kalenteriin sidotuilla kausioluilla enää ylipäänsä mitään virkaa?

Easter_eggs_Flickr-Caitriana-Nicholson-CC BY SA 2-0Alko julkisti sivuillaan kahdeksan pääsiäisolutta vuodelle 2016. Niistä vain 3–4 on panimoiden pääsiäisoluiksi tarkoittamia, mikä on tavallaan erikoista, mutta aina pitää olla tyytyväinen valikoiman tilapäisestäkin laajentumisesta.

Samaan aikaan naapurissa Systembolaget mainostaa muuten yhdeksäätoista pääsiäisolutta, joista käytännössä kaikki ovat pääsiäis- tai kevätoluiksi tarkoitettuja ja kaikki vieläpä pohjoismaisia. 18 on Ruotsista ja yksi Tanskasta.

Tähän lähestymistapojen eroihin on varmasti jokin luonnollinen selitys. (Ehkä vain kaksi Suomen panimoa tekee tänä vuonna pääsiäisolutta? Ehkä Alko julkistaa myöhemmin lisää pääsiäisoluita?)

Joka tapauksessa asialla ei ole nyt tarkoitus spekuloida enempää. Sen sijaan rupesi mietityttämään, millainen tilaus pääsiäis- ynnä muilla juhlaoluilla nykyään on kuluttajien keskuudessa.

Hämärää eurooppalaista kulttuuriperintöä

Pääsiäisolut on osa eurooppalaisten juhlaoluiden perinnettä, josta historioitsijat luultavasti tietävät yhteen laskien aika paljonkin, mutta josta on yksittäisen maan tai juhlapäivän kohdalla vaikea sanoa mitään ihmeellistä. Perinteissä on muutenkin toisinaan kyse enemmän käsityksistä, joiden mukaan ”näin on aina tehty”, kuin sen todistamisesta, mitä tarkalleen on tehty ja mistä lähtien.

Belgialaisesta pääsiäisoluesta minä tiedän sen verran, että Grimbergenin luostarin munkit ovat tehneet sellaista 1700-luvulla. Oluen nimi oli Besten Bruynen tai kyökkilatinaksi Optimo Bruno, siis ”paras tumma(nruskea) olut”. Tällä nimellä kulkevaa olutta tehdään luostarissa – tai oikeastaan sen lisensoimassa Alken-Maes-panimossa – myös nykyään. Vuonna 1988 henkiin herätetty Optimo Bruno ei tosin ole enää pääsiäisolut vaan ympärivuotinen.

Tämä on yksittäinen historiafakta, josta voi päätellä, että kun kerran Grimbergenin niin ehkä muidenkin luostarien munkit tekivät pääsiäisolutta jo vuosisatoja sitten. Ehkä tekivät, tai sitten eivät. Joku belgialainen oluthistorioitsija löytäisi ehkä tuon oletuksen tueksi luotettavia lähteitä, mutta minulla sellaisia ei ole. Nykyisistä belgialaisista pääsiäisoluista pisin menneisyys taitaa olla Slaghmuylderin Paasbier-oluella, jota on tehty panimon verkkosivujen mukaan jo ”yli 50 vuotta sitten”.

Tanskassa on toinen nykymittapuulla pitkä pääsiäisoluen perinne. Yksi sen ilmentymä on Tuborgin Påskebryg, vahva tumma lagerolut, jota panimon mukaan myytiin ensimmäisen kerran vuonna 1906 ja sen jälkeen useimpina keväinä, joskaan ei kaikkina. Påskebrygiä yritettiin 1950- ja 1970-luvuilla pariin otteeseen vaalentaa, mutta kuluttajien toiveesta palattiin aina tummempaan tai ainakin punaruskeaan. Pääsiäisoluen julkistuspäivä (”P-dag”) on tanskalaisessa olutkalenterissa suunnilleen yhtä tärkeä kuin jouluoluen (”J-dag”).

Påskebryg_Flickr-Erik-Cleves-Kristensen_CC BY 2-0-att2Joillakin tanskalaisilla sivustoilla selitetään pääsiäisoluen suosiota sillä, että Kööpenhaminan oluenystävät ihastuivat 1800-luvun lopulla baijerilaiseen Salvator-olueen, joka on tyypiltään doppelbock. Tästä sitten olisi kehitetty påskebryg, jota kyllä nykyisin hyvin monet panimot Skandinaviassa tekevät. En mene näistä lähteistä takuuseen, mutta on toki totta, että myös Saksassa on olemassa vahvan kevätoluen perinne.

Baijerissa nimenomaan doppelbock näyttää tosiaan olleen paastonajan olut, ja paastohan loppuu pääsiäiseen. Siinä mielessä tarina saksalaisen kevätoluen muuttumisesta tanskalaiseksi pääsiäisolueksi voi olla looginen. Edellä mainittua Salvatoria panivat alun perin Paolan Pyhän Franciscuksen munkit Münchenissä jo 1630-luvulla, ja sekä heidän perillisensä Paulaner-panimo että monet maalliset panimot ovat sittemmin menestyneet vastaavilla doppelbockeilla.

Pääosa doppelbockeista on tummia, mutta osa on vaaleita kuten meillä jouluoluena nähty Zoller-Hof-panimon Donator. Lisäksi Baijerissa on ainakin nykypäivänä vahvojen vaaleiden oluiden sesonki toukokuussa, jolloin panimot laskevat myyntiin Maibockit. En tiedä, kuinka suuri osa toukokuun bockeista on vaaleita, mutta varmasti merkittävä osa.

Pääsiäisoluen tulevaisuus?

Pääsiäisolut voi olla melkein mitä vain. Jouluoluen tavoin pääsiäisolut on ehkä useammin tumma kuin vaalea. Hyvin tunnettu vaalea esimerkki pääsiäisoluesta on belgialaisen De Dolle Brouwersin Boskeun, joka on nykyisin mahtava 10 % vahvuinen, kandisokerin kera pantu vaalea pintahiivaolut. Myös edellä mainittu Slaghmuylderin pääsiäisolut on vaalea ja vieläpä saksalaistyylinen lager.

Toiset panimot tekevät pääsiäisoluesta hyvin kirjaimellisesti pääsiäisen näköistä ja makuista. Esimerkiksi Vakka-Suomen Pääsiäisporter oli ainakin viime vuonna kuin nestemäistä Mignon-munaa. Laitila on tehnyt useampana vuonna mämmioluita.

Belgiassa vaikutti olevan joitakin vuosia sitten pääsiäisoluiden piikki. Sen jälkeen ainakin Sint-Bernardus ja Saint-Feuillien ovat ilmeisesti lakanneet tekemästä pääsiäisolutta. Sanottiin, että Saint-Feuillien teki omansa lähinnä Pohjoismaiden markkinoita ajatellen. Mitä nyt kuuluu belgialaiselle pääsiäisolutperinteelle?

Pääsiäisoluet ovat peräisin maailmasta, jossa panimot valmistivat suurimman osan vuodesta yhtä ja samaa perusvalikoimaa – joissakin tapauksissa jopa yhtä ja samaa olutta. Juhlapyhien oluet liittyivät paastoon tai pääsiäiseen, helluntaihin, sadonkorjuuseen, kekriin tai jouluun. Niitä oli Saksan ja Belgian lisäksi Englannissa, Pohjolassa ja muissakin olutmaissa. Silloin poikettiin normaalista, juotiin parempaa eli yleensä vahvempaa olutta.

Nykyisin normaalia ei ole. Panimoiden täytyy tyydyttää faniensa uutuuksien nälkää ympäri vuoden. Erikoisuus ei ole ominaisuus, jolla olut voisi kunnioittaa jotakin kalenteripyhää, vaan välttämättömyys, jota ilman ei saa huomiota jatkuvassa uutuustuotteiden kohinassa.

Jouluoluilla saattaa säilyä vahvempi jalansijansa joulupöydässä, jossa on enemmän aikaa hiljentymiseen ja odotukset oluen suhteen selvät. Entä muut kristillisen kirkon ja maatalousyhteiskunnan pyhiin tarkoitetut oluet? Mitä ne ylipäätään tänä päivänä ovat, ja kaipaammeko niitä vielä huomenna?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s