Lager, tuo vuoden 2016 oluttrendi

I’m gonna say it: lagers will finally have their year in 2016.” – Jeff S. Baker II, Burlington Free Press

Oluttoimittajat – varsinkaan amerikkalaiset – eivät malta aloittaa vuotta laatimatta kukin omia ennustuksiaan vuoden kuumimmista oluttrendeistä. Nämä näyt voivat varmasti olla mitä tahansa kristallipalloon tai teenlehtiin tuijottelun ja valistuneen markkinasignaalien lukemisen väliltä. Oli miten oli, niitä on hauska selailla, kun vuosi on vielä nuori.

Okto_Maggie Hoffman_Flickr_attr_CC BY 2 0

Osa tämän vuoden ennustuksista ei näytä kovinkaan yllättäviltä. Hapanoluiden kasvu todennäköisesti jatkuu, moni povaa. IPAt pysyvät suosittuina mutta saattavat muuttua vähemmän humaloiduiksi ja alkoholimääriltäänkin miedommiksi. Ylipäätään miedot oluet (”sessio-oluet”) lisäävät suosiotaan. Amerikassa odotetaan lisäksi siiderin vuotta ja hard root beer -juomien kasvua. Ja sitten nuo paljon puhutut nitrot.

Innostuinkin taas surffailemaan ja tarkastamaan parikymmentä hakukoneen kärkeen tarjoamaa oluttrendiartikkelia. Se, että vanha kunnon lager mainittiin yhtenä alkaneen vuoden oluttrendeistä noin joka kolmannessa ennustuksessa, oli ainakin minulle pienoinen yllätys.

Kai joitakin merkkejä lagerin voimistumisesta on ollut. Esimerkiksi arvovaltainen New York Times raportoi jo lähes vuosi sitten lager-renessanssin käynnistyneen Yhdysvalloissa.

Erilaisia ”craft lagereita” on myös putkahdellut hiljalleen Alkojen hyllyille jo useampana vuonna. Koko monopolin valikoimassa tällä hetkellä olevista pohjahiivaoluista noin tusinan verran eli joka kuudennen voi sanoa kuuluvan tähän sarjaan. Lisäksi on toki esimerkiksi tšekkiläisiä pienten tai keskisuurten panimoiden lagereita, joilla on pikemminkin paikallinen kuin globaali historia.

Lager, meillä on ongelma

Ei ole mikään salaisuus, että lagerit eli tieteellisemmin pohjahiivaoluet ovat jääneet viime vuosien olutbuumissa pintahiivaoluiden, tyypillisesti erilaisten pale ale– ja stout -laatujen jalkoihin.

Syitä voisi varmasti löytää monia. Yksi on, että monissa maissa panimobuumi alkoi 1990-luvulla erilaisilla pienpanimolagereilla, ja kun ensimmäisen uuden aallon veto hieman hyytyi, IPAt ja vastaavat tulivat aikanaan pelastajina antamaan indie-sektorille potkua takamuksille. Tämä on tosin hyvin karkea yleistys, koska ensimmäisen polven pienpanimot Suomessa ja monessa muussa maassa tekivät jo 1990-luvulla paljon myös erilaisia pintahiivaoluita.

Toinen yleinen selitys on, että pintahiivaoluet ovat nopeampia valmistaa ja niissä kokematonkin panimomestari voi saada enemmän anteeksi kuin lagereissa, joissa on totuttu tietynlaiseen puhtauteen.

En toimi panimoalalla, joten en tiedä, onko lagerin ongelmassa enemmän kyse tarjonta- vai kysyntäongelmasta. Lopputulos on joka tapauksessa se, etteivät pienpanimoiden lagerit ole saaneet kuluttajia yhtä villeiksi viime vuosina kuin esimerkiksi panimoiden IPA- tai imperial stout -oluet.

Näin voi päätellä ainakin tekemällä pikakatsauksen Ratebeerin tilastoihin, joissa jotkut lager-tyylit saavat kautta linjan varsin huonoja pisteytyksiä. Esimerkiksi kategoriassa premium lager voi päästä 20 maailman parhaan oluen joukkoon alle 70 pisteellä sadasta, mutta imperial stouteissa täytyy saada täydet 100/100 päästäkseen edes 50 parhaan ryhmään.

Jos ennustukset craft lager -buumista pitäisivät siis paikkansa, miten käsityöpanimon pitäisi lähestyä lagerin valloittamista tai olemassa olevan lager-valikoimansa kehittämistä?

Monet viimeaikaiset esimerkit perustuvat reippaaseen humalointiin. Humalalajikkeet ovat useasti vielä samoja, joita craft-panimot käyttävät myös ipoissaan, siis yleisimpiä amerikkalaisia sortteja. Näin lagereista saadaan tietysti helpommin lähestyttäviä niille, jotka ovat alun perin innostuneet panimoiden tuotteista nimenomaan IPA/APA-akselilla.

Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä. Lagerilla on juurensa Euroopassa, mutta se on myös elänyt saksalaisten siirtolaisten myötä esimerkiksi Yhdysvalloissa pitkän historian, jonka amerikkalaiset panimomestarit tuntevat parhaiten. Silti tuntuu, että eurooppalaista lageria pitäisi pystyä panemaan kuluttajia kiinnostavalla tavalla myös eurooppalaisilla humalalajikkeilla. Cascaden ja Amarillon heittäminen keitokseen ei tarvitsisi olla ainakaan ensimmäinen – tai ainoa – idea, joka panimomestarille tulee mieleen, kun hän lähtee tekemään fanikunnalleen käsityölageria.

Edelleen lageriin jotenkin yhdistyy kevytrunkoisen, rapean janonsammuttajan imago. Tätä olutteollisuus on jo kymmeniä vuosia vaalinut ja kehittänyt, mutta se on toisaalta myös kuva, joka käsityöoluen ystäville vaikuttaa olevan jokseenkin punainen vaate. Tuntuukin selvältä, ettei käsityölager pärjää ilman mieleenpainuvia makuja.

Kreisikokeiluja vai perinteitä?

Jos lagerit joskus tuntuvat vähän konservatiivisilta ja varovaisilta oluilta, kannattaa muistaa, että jotkut panimot ovat tehneet niilläkin villejä kokeiluja.

Esimerkiksi michiganilaisen Wolverine State Brewingin valikoimaan kuuluu 13 % vahvuinen Imperial Dark Lager, josta on tehty myös bourbon-tynnyrikypsytetty versio. Panimon vaihtuvissa oluissa on nähty kahvilager, witbier-lager ja Black Belgian-style Stout Lager. Älkää kysykö, en ole maistanut. Yksinomaan lagereihin erikoistunut panimo on kuitenkin esimerkki siitä, ettei tämä toinen hiivalaji välttämättä sido panimomestarin käsiä enempää kuin se toinenkaan.

Panimon perustajan Matt Royn sanoin: ”Craft beer has always been the alternative. Craft lager is the alternative to the alternative.”

Oma makuni kallistuu enemmän perinteiden suuntaan. Yksi unelmaolueni olisi noin 6–7-prosenttinen suodattamaton vahva lager tai bock, joka ei olisi liian makea (kuten bockit usein ovat) ja jossa humalointi ja maltaan ja hiivan maut olisivat täydellisessä tasapainossa. Sellaiseen olueen en ole juuri Suomessa törmännyt. Humalana olisi mieluiten jokin saksalainen jalohumalalajike, mutta vierailevana tähtenä mukana voisi olla pieni annos jotakin uudempaakin humalainnovaatiota.

Jää nähtäväksi, tuleeko vuodesta 2016 lagerin vuosi. Vaikkei tulisi, Olutkoira aikoo käyttää tätä ennustusta tekosyynä sämplätä hyviä pohjahiivaoluita eri puolilta maailmaa.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Lager, tuo vuoden 2016 oluttrendi

  1. Mielenkiintoinen artikkeli, ja varmasti on totta. Viime kesänä kävin Köpiksessä Mikkellerin baarissa. 20 hanassa ei ollut yhtään IPAa, ehkä 12 hapan/villihiivaolutta ja useampi lager.

    ”ensimmäisen polven pienpanimot Suomessa ja monessa muussa maassa tekivät jo 1990-luvulla paljon myös erilaisia pintahiivaoluita.”

    Tämä on mielenkiintoista, olen luullut että pienpanimot tekivät lähinnä lageria ja siideriä. esim Nokian panimon laitteisto on suunniteltu nimenomaan lagerin tekemiseen. Ratebeeristä voi tarkkailla pienpanimoiden historiaa 2000-luvun alkuun saakka, ja näyttää siltä että alet ovat tulleet kuvioihin laajemmin vasta vuonna 2009 ainakin Nokialla, Laitilassa, Saimaalla ja Mallaskoskella. Toki Stadin panimon ja Malmgårdin kaltaiset pienpanimot ovat alea keitelleet jo aiemminkin.

    Kotipanijoille taas lager on haastavampi laji, sillä periaatteessa ale käy optimaalisesti noin huoneenlämmössä, kun taas lager täytyy jäähdyttää viileämmäksi, mutta ei kuitenkaan jääkaappikylmyyteen.

    Tykkää

    • Andy, kiitos. Taisit saada minut kiinni vähän huolimattomasta heitosta, ehkä viittasin osin 2000-luvun alkupuoleenkin, mutta mielessä oli juuri Plevnat, Suomenlinnat, Stadin Panimot ym. Kaikki pienpanimot eivät varmasti tehneet alea ennen kuin nyt viime vuosina.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s